Palvelijatar-koti, Lepopirtti, Ensikoti

Miina Sillanpää oli vahvasti mukana kolmessa isossa rakennushankkeessa. Palvelijataryhdistykseen ryhdyttiin perustamaan palvelijatarkotia. Muutaman vuoden vuokratilojen jälkeen yhdistys hankki osakehuoneiston Helsingin Tarkk´ampujankadulle rakennettavasta rakennuksesta, johon palvelijatarkoti sitten perustettiin vuonna 1915. Se oli turvapaikka ilman työpaikkaa oleville palvelijoille ja tuli tosi tarpeeseen ehkäisemään nuorten naisten syrjäytymistä, kuten nykyisin sanottaisiin.

Toinen iso rakennushanke oli Lepopirtti, joka palvelijataryhdistys hankki Siuntiosta kotiapulaisten ja vähävaraisten naisten lomapaikaksi vuonna 1921. Siellä oli runsaasti majoitustilaa kotiapulaisille ja erityisesti 1930-luvulla se oli myös taiteilijoiden suosima lomapaikka. Lepopirtissä tarjottiin kylpyjä ja luontaishoitoja, kesäisin perattiin talkoilla kasvimaata, iltaisin järjestettiin iltaohjelmaa ja talvisin hiihtokursseja. Miina oli paikan itseoikeutettu emäntä.

Sodan jälkeen Lepopirtti jäi Neuvostoliitolle luovutetun Porkkalan alueen rajan tuntumaan ja se olikin silloin rajavartiolaitoksen käytössä, mutta aloitti taas toimintansa Porkkalan palauttamisen jälkeen. Silloin muun muassa Helsinki käytti sitä toipilaskotina. Nykyisin Lepopirtti on läheiseen Siuntion kylpylään kuuluvana juhlatilana.

Kolmas suuri rakennushanke oli Helsingin Ensikoti. (Lue lisää aiheesta: Miina ja ensikotitoiminta)

On hämmästyttävää, miten pieni, melkein varaton palvelijataryhdistys, jonka jäsenet itsekin olivat pienipalkkaisia, pystyi hankkimaan ja varustamaan tällaiset tilat. Miina Sillanpään osuus näissä hankkeissa oli keskeinen ja osoitti taitavaa taloudellista ajattelua ja tahtoa. Jossain vaiheessa hän totesikin, että myös hänen oma omaisuutensa on lainojen vakuutena ja jos konkurssi tulee, menee hän itsekin siinä mukana. Hän oli tunnetusti hyvä hankkimaan rahoitusta aloitetuille hankkeille, eikä Väinö Tanner suotta kutsunut häntä Suomen suurimmaksi kerjäläiseksi.

Raittiuskysymykset

Miten tipattomuus liittyy Miina Sillanpäähän? Sitä voidaan kysyä, kun nykyisin (vuonna 2015) kiivaillaan viski-sanan käytöstä tai intoillaan siitä, pitääkö keskiolut laimentaa tai siirtää Alkoon tai televisiossa on erilaisia korkki kiinni- ja muita vastaavia sarjoja. Tai kun Viron viinaralli on tavan takaa uutisissa. Tämä vain osoittaa, miten alkoholi on jatkuvasti ollut suomalaisille tärkeä ja tunteita herättävä keskustelunaihe.

Alkoholin liikakäyttö on ollut yleistä jo vuosisatoja ja sen käyttöä on usein pyritty rajoittamaan erilaisin säädöksin. Maaseudulla tehtiin paloviinaa viljasta, joka olisi välttämättä tarvittu ruoaksi ja kotitarvepoltto oli yleistä. Usein osa työmiesten palkkaakin maksettiin viinalla. Myös teollisuusväestön keskuudessa alkoholinkäyttö lisääntyi ja 1800-luvun puolivälissä herättiin niihin sosiaalisiin ongelmiin, joita alkoholin liikakäytöstä seurasi: köyhtymistä, kurjuutta ja väkivallantekoja. Vuonna 1853 perustettiin ensin sivistyneistön hankkeena raittiusseura Raittiuden Ystävät, joka alkoi painaa ja levittää raittiuskirjallisuutta. Sivistyneistössä kiivailtiin myös siitä, tulisiko painottaa alkoholin nauttimista kohtuudella, Kohtuuden ystävät vai täysraittiutta.

Vuosisadan lopulla raittiusliikkeestä tuli laaja kansanliike, joka liittyi hyvin läheisesti työväenliikkeen nousuun. Sitä on luonnehdittu liikkeenä, jota kautta väestö ja erityisesti työväestö nosti esiin sosiaalisia kysymyksiä ja poliittisia tavoitteita, kuten äänioikeutta. Raittiusyhdistyksiä oli satoja ja työväestön osuus raittiusliikkeessä lisääntyi voimakkaasti. Kahden kotkalaisen työmiehen vuonna1898 aloittama juomalakkoliike kasvoi valtakunnalliseksi. Suurimpaan juomalakkoon liittyi noin 70 000 ihmistä, jotka lupautuivat olemaan vuoden juomatta.

Yhä vahvemmin alettiin alkoholin aiheuttaminen ongelmien ratkaisemiseksi vaatia kieltolain säätämistä, mutta säätyvaltiopäivät eivät ehdotusta hyväksyneet. Myös Miina Sillanpää oli aktiivinen raittiusliikkeessä, hän kannatti kieltolakia ja vuonna 1907 hänet valittiin Raittiuden Ystävien hallitukseenkin.

Ensimmäisessä yksikamarisessa eduskunnassa tehtiin uudelleen aloite kieltolaista ja se hyväksyttiin yksimielisesti. Keisari ei sitä kuitenkaan vahvistanut. Kieltolaki tuli voimaan 1919 ja oli voimassa aina vuoteen 1932, jolloin siitä järjestettiin kansanäänestys. Siinä 70 prosenttia kansasta kannatti lain kumoamista. (Lue lisää Kieltolaista)

Nykyisin tuon ajan raittiusjärjestöt ovat laajemmin päihdeasioita käsittelevät päihdejärjestöt.

Miina Sillanpään huomionosoitukset

Suomen Kulttuurirahaston palkinto

Miina Sillanpäälle myönnettiin vuonna 1949 Kulttuurirahaston suurpalkinto yhteiskunnan ja erikoisesti naisten aseman parantamiseksi suoritetusta elämäntyöstä. Suurpalkinto oli 500 000 markkaa. Palkinnon antaminen Miina Sillanpäälle herätti kritiikkiä, erityisesti oikealta. Arvostelun mukaan palkituksi tuli henkilö, joka koko elämänsä ajan on kiihottanut kotien työntekijöitä emäntiään vastaan. Kysyttiin myös, eikö Suomesta olisi löytynyt yhtään muuta naista, jonka työ olisi ollut mainittavampaa kuin hänen. Miina Sillanpään kanssa samaan aikaan palkittiin muun muassa arkkitehti Alvar Aalto.

Talousneuvoksen arvonimi

Miina Sillanpää sai talousneuvoksen arvonimen vuonna 1938.

Muistomerkki

Miina Sillanpään muistomerkki on Tokoinrannassa, Helsingissä. Se paljastettiin 4.6.1968, jolloin Miinan syntymästä oli kulunut 102 vuotta. Patsaan rahoittamiseksi järjestettiin kansalaiskeräys, jolloin myytiin muun muassa Miina-kahvia. Paljastustilaisuuden puhujana oli Väinö Tanner ja juhla jatkui kansalaisjuhlana Helsingin työväentalolla.

Muistomerkin, jonka nimi on Soihtu, on tehnyt kuvanveistäjä, professori Aimo Tukiainen, joka sai sen kutsukilpailun jälkeen tehtäväkseen vuonna 1966. Muistomerkin suunnittelussa Tukiaisen keskeisenä ajatuksena oli koti ja siihen liittyvät mielikuvat ja symbolit. Veistoksessa on viitteellisesti kuvattu harjakattoisia taloja. Muistomerkki on 5,5 metriä korkea ja graniittisessa jalustassa on matalana reliefinä Sillanpään profiili, nimi ja elinvuodet.

Miina Sillanpään Seura järjestää tilaisuuden muistomerkillä vuosittain 4.6. eli Miina Sillanpään syntymäpäivänä.

Miina Sillanpää – tunnustus ja Miina Sillanpää – mitali

Miina Sillanpään perintöä kunnioitetaan ja vaalitaan nykyisin tunnustuksin ja mitalein.

Miina Sillanpää – tunnustus myönnetään yhteisölle tai henkilölle yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta Miina Sillanpään hengessä perhe-, tasa-arvo- ja sosiaalipolitiikan alueella, pitkäaikaisesta ja tuloksellisesta työskentelystä heikossa asemassa olevien ryhmien hyväksi, työskentelystä naisten aseman edistämiseksi tai työskentelystä perheiden, äitien, lasten ja vanhusten hyväksi tai hyvinvointityön tutkimuksen, koulutuksen sekä julkaisutyön alueella. Tunnustuksen myöntää Miina Sillanpään Seura. (Lue lisää Tunnustuksesta)

Miina Sillanpää-mitali annetaan Ensi- ja turvakotien liiton jäsenille 25 vuoden ansiokkaasta työstä. Mitalin myöntää Ensi- ja turvakotien liitto.